Nimilaki pakkokonservatismina

Huvittaisi ottaa kolmanneksi nimekseni Xyy. Lyhyt, yksinkertainen ja helposti Suomessa käytettävillä aakkosilla kirjoitettava nimi. En saa kuitenkaan tehdä niin. Etu- ja sukunimilaki kieltää.

Nimilaki uudistui vuoden 2017 lopulla Etu- ja sukunimilaiksi. Joitain pieniä muutoksia tehtiin. Etunimiä saa esimerkiksi olla nykyään neljä. Kaikki lain keskeiset ongelmat jäivät kuitenkin korjaamatta. Uusikin laki on tarpeettoman pitkä, monimutkainen ja byrokraattinen, pakkokonservatismia ylläpitävä ja kohtuuton. Se asettaa suomalaisten ilmaisunvapaudelle perusteettomia rajoituksia suhteessa nimiin.

Nykyisen lain mukaan etunimi ei saa olla 1) omiaan aiheuttamaan pahennusta; 2) omiaan aiheuttamaan haittaa; 3) etunimeksi ilmeisen soveltumaton. Näistä ehdoista ei saa poiketa missään tapauksessa. Lisäksi on kolme harkinnanvaraista edellytystä. Etunimeksi voidaan hyväksyä vain nimi, joka 1) muodoltaan, sisällöltään ja kirjoitusasultaan vastaa vakiintunutta etunimikäytäntöä; 2) on vakiintunut samalle sukupuolelle; ja 3) ei ole ilmeisen sukunimityyppinen. Näistä harkinnanvaraisista edellytyksistä voidaan joustaa, 1) jos nimi on jo käytössä viidellä samaa sukupuolta olevalla henkilöllä; 2) jos kansalaisuuden, perhesuhteiden tms. perusteella on yhteys vieraaseen valtioon, jonka etunimikäytäntöä nimi vastaa; 3) uskonnollisen tavan vuoksi tai 4) muusta erityisestä syystä.

Vastaavien rajoitusten lisäksi sukunimiä säätelevät vielä tiukemmat asetukset, jotka mm. estävät ottamasta sukunimeksi jo muilla käytössä olevan tai muutoin tunnetun sukunimen ilman perhesiteitä tai muuta erityistä syytä, säätiön, yhtiön tai yhdistyksen nimen, tavaramerkin ym. Lisäksi on runsas määrä pykäliä mm. määrittelemään, milloin puolison sukunimen saa ottaa ja miten sukunimiä voi yhdistellä.

Maistraatit käsittelevät yleensä nimimuutokset. Epäselvissä tapauksissa ne pyytävät kuitenkin lausuntoa erityiseltä nimilautakunnalta. Tämä kielitieteen, sukututkimuksen ja oikeustieteen asiantuntijoista koostuva kuuden hengen ryhmä määrittelee käytännössä, mitkä nimet ovat tarpeeksi suomalaisia, mukavia ja nimeltä kuulostavia.

Lain tulkinta on maistraateissa kirjavaa ja on jokseenkin sattuman kauppaa, pyydetäänkö nimilautakunnan lausuntoja. Lautakunnan lausunnoistakin on vaikea löytää selkeää linjaa. Tuliotso ja Karhu kelpaavat pojan nimeksi. Mutta Karhunpoika ja Merikarhu taas eivät kelpaa. Salvia ja Kalliope ovat kelvanneet tytölle, mutta Pajunkissa tai Talisha eivät.

Tällainen epädemokraattista valtaa yksityiselämään kuuluvalla alueella käyttävä lautakunta ei sovi vapaan yhteiskunnan periaatteisiin. Meillä ei ole soveltuvaa pukeutumista ohjaavaa muotisuunnittelijoiden ja tapakulttuurin eksperttien Pukeutumislautakuntaa. Hiustyylejämme ei liioin ohjaa parturikampaajista ja hiusvaha-asiantuntijoista koostuva Kampauslautakunta. Nimet ovat yhtä lailla ilmaisunvapauden ja identiteetin alue, johon valtiolla ei pitäisi olla tiettyjä perusedellytyksiä lukuun ottamatta sanottavaa. On myös tarpeetonta, että nimeä muuttaessa tulee esittää perusteet uudelle etu- tai sukunimelle.

Mitä nimistä olisi kohtuullista säätää? Ainakin lasten tapauksessa on nähdäkseni perusteltua, että nimeksi ei anneta selvästi loukkaavaa tai haitallista nimeä. Perusteltua on myös se, ettei nimeksi saa ottaa sellaista sisältöä, joka muutenkin on kielletty, esimerkiksi toisen kunniaa loukkaavaa, uhkaavaa tai väkivaltaan yllyttävää. Savolaisentappaja tai perinteikäs espanjalainen Matamoros voitaneen perustellusti kieltää. Käytännön syistä on järkevää myös rajata nimet tiettyyn pituuteen ja käyttämään vain Suomessa käytettäviä aakkosia, joitakin välimerkkejä ja miksei myös numeroita. Ero suku- ja etunimiin on ehkä tarpeellinen kansainvälistä kanssakäymistä varten.

Kaikki muut lain esittämät rajoitukset ja esteet ovat vain kulttuuriperinteiden pakkoylläpitoa, jokapäiväistä perusteetonta pakottamista konservatiivisuuteen.

Onko nimilaki aikamme suurin vääryys ja tärkein poliittinen kysymys? Ei toki. Mutta se on hyvä esimerkki suoraan suomalaisten luovuutta, ilmaisunvapautta ja yksilöllisyyttä täysin perusteetta rajoittavasta lainsäädännöstä. Se olisi helppo korjata.

Kaikkien lakien on pyrittävä yksinkertaisuuteen ja helppoon tulkittavuuteen. Alla oleva muutaman rivin ehdotukseni korvaa 5–6 sivua pitkät nimilain pykälät 1–20 sekä useita myöhempiäkin pykäliä. Mahdolliset rajatapaukset §3 täyttymisestä pystyvät maistraatit epäilemättä ratkaisemaan. Nimilautakuntaa tämä laki ei tarvitse.


§1 Jokaisella tulee olla nimi. Jokaisen on ilmoitettava, miten nimi jaetaan suku- ja etunimiksi.

§2 Nimen kokonaispituuden tulla olla korkeintaan 100 merkkiä. Nimi voi sisältää vain Suomessa käytössä olevia aakkosia a-ö ja A-Ö, välimerkkejä ., sekä ’ ja numeroita 0–9.

§3 Nimi ei saa sisältää kunnianloukkausta, uhkausta tai muuta lailla kiellettyä sanomaa. Lapselle annettu nimi ei saa olla omiaan aiheuttamaan lapselle haittaa.


Olen Piraattipuolueen kansanedustajaehdokkaana Pirkanmaalla numerolla 163. Jos olet suhteellisen samaa mieltä kanssani tästä tai muista teemoistani, suosittelen äänestämään minua.

Share Button

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *