Nimilaki pakkokonservatismina

Huvittaisi ottaa kolmanneksi nimekseni Xyy. Lyhyt, yksinkertainen ja helposti Suomessa käytettävillä aakkosilla kirjoitettava nimi. En saa kuitenkaan tehdä niin. Etu- ja sukunimilaki kieltää.

Nimilaki uudistui vuoden 2017 lopulla Etu- ja sukunimilaiksi. Joitain pieniä muutoksia tehtiin. Etunimiä saa esimerkiksi olla nykyään neljä. Kaikki lain keskeiset ongelmat jäivät kuitenkin korjaamatta. Uusikin laki on tarpeettoman pitkä, monimutkainen ja byrokraattinen, pakkokonservatismia ylläpitävä ja kohtuuton. Se asettaa suomalaisten ilmaisunvapaudelle perusteettomia rajoituksia suhteessa nimiin.

Nykyisen lain mukaan etunimi ei saa olla 1) omiaan aiheuttamaan pahennusta; 2) omiaan aiheuttamaan haittaa; 3) etunimeksi ilmeisen soveltumaton. Näistä ehdoista ei saa poiketa missään tapauksessa. Lisäksi on kolme harkinnanvaraista edellytystä. Etunimeksi voidaan hyväksyä vain nimi, joka 1) muodoltaan, sisällöltään ja kirjoitusasultaan vastaa vakiintunutta etunimikäytäntöä; 2) on vakiintunut samalle sukupuolelle; ja 3) ei ole ilmeisen sukunimityyppinen. Näistä harkinnanvaraisista edellytyksistä voidaan joustaa, 1) jos nimi on jo käytössä viidellä samaa sukupuolta olevalla henkilöllä; 2) jos kansalaisuuden, perhesuhteiden tms. perusteella on yhteys vieraaseen valtioon, jonka etunimikäytäntöä nimi vastaa; 3) uskonnollisen tavan vuoksi tai 4) muusta erityisestä syystä.

Vastaavien rajoitusten lisäksi sukunimiä säätelevät vielä tiukemmat asetukset, jotka mm. estävät ottamasta sukunimeksi jo muilla käytössä olevan tai muutoin tunnetun sukunimen ilman perhesiteitä tai muuta erityistä syytä, säätiön, yhtiön tai yhdistyksen nimen, tavaramerkin ym. Lisäksi on runsas määrä pykäliä mm. määrittelemään, milloin puolison sukunimen saa ottaa ja miten sukunimiä voi yhdistellä.

Maistraatit käsittelevät yleensä nimimuutokset. Epäselvissä tapauksissa ne pyytävät kuitenkin lausuntoa erityiseltä nimilautakunnalta. Tämä kielitieteen, sukututkimuksen ja oikeustieteen asiantuntijoista koostuva kuuden hengen ryhmä määrittelee käytännössä, mitkä nimet ovat tarpeeksi suomalaisia, mukavia ja nimeltä kuulostavia.

Lain tulkinta on maistraateissa kirjavaa ja on jokseenkin sattuman kauppaa, pyydetäänkö nimilautakunnan lausuntoja. Lautakunnan lausunnoistakin on vaikea löytää selkeää linjaa. Tuliotso ja Karhu kelpaavat pojan nimeksi. Mutta Karhunpoika ja Merikarhu taas eivät kelpaa. Salvia ja Kalliope ovat kelvanneet tytölle, mutta Pajunkissa tai Talisha eivät.

Tällainen epädemokraattista valtaa yksityiselämään kuuluvalla alueella käyttävä lautakunta ei sovi vapaan yhteiskunnan periaatteisiin. Meillä ei ole soveltuvaa pukeutumista ohjaavaa muotisuunnittelijoiden ja tapakulttuurin eksperttien Pukeutumislautakuntaa. Hiustyylejämme ei liioin ohjaa parturikampaajista ja hiusvaha-asiantuntijoista koostuva Kampauslautakunta. Nimet ovat yhtä lailla ilmaisunvapauden ja identiteetin alue, johon valtiolla ei pitäisi olla tiettyjä perusedellytyksiä lukuun ottamatta sanottavaa. On myös tarpeetonta, että nimeä muuttaessa tulee esittää perusteet uudelle etu- tai sukunimelle.

Mitä nimistä olisi kohtuullista säätää? Ainakin lasten tapauksessa on nähdäkseni perusteltua, että nimeksi ei anneta selvästi loukkaavaa tai haitallista nimeä. Perusteltua on myös se, ettei nimeksi saa ottaa sellaista sisältöä, joka muutenkin on kielletty, esimerkiksi toisen kunniaa loukkaavaa, uhkaavaa tai väkivaltaan yllyttävää. Savolaisentappaja tai perinteikäs espanjalainen Matamoros voitaneen perustellusti kieltää. Käytännön syistä on järkevää myös rajata nimet tiettyyn pituuteen ja käyttämään vain Suomessa käytettäviä aakkosia, joitakin välimerkkejä ja miksei myös numeroita. Ero suku- ja etunimiin on ehkä tarpeellinen kansainvälistä kanssakäymistä varten.

Kaikki muut lain esittämät rajoitukset ja esteet ovat vain kulttuuriperinteiden pakkoylläpitoa, jokapäiväistä perusteetonta pakottamista konservatiivisuuteen.

Onko nimilaki aikamme suurin vääryys ja tärkein poliittinen kysymys? Ei toki. Mutta se on hyvä esimerkki suoraan suomalaisten luovuutta, ilmaisunvapautta ja yksilöllisyyttä täysin perusteetta rajoittavasta lainsäädännöstä. Se olisi helppo korjata.

Kaikkien lakien on pyrittävä yksinkertaisuuteen ja helppoon tulkittavuuteen. Alla oleva muutaman rivin ehdotukseni korvaa 5–6 sivua pitkät nimilain pykälät 1–20 sekä useita myöhempiäkin pykäliä. Mahdolliset rajatapaukset §3 täyttymisestä pystyvät maistraatit epäilemättä ratkaisemaan. Nimilautakuntaa tämä laki ei tarvitse.


§1 Jokaisella tulee olla nimi. Jokaisen on ilmoitettava, miten nimi jaetaan suku- ja etunimiksi.

§2 Nimen kokonaispituuden tulla olla korkeintaan 100 merkkiä. Nimi voi sisältää vain Suomessa käytössä olevia aakkosia a-ö ja A-Ö, välimerkkejä ., sekä ’ ja numeroita 0–9.

§3 Nimi ei saa sisältää kunnianloukkausta, uhkausta tai muuta lailla kiellettyä sanomaa. Lapselle annettu nimi ei saa olla omiaan aiheuttamaan lapselle haittaa.


Olen Piraattipuolueen kansanedustajaehdokkaana Pirkanmaalla numerolla 163. Jos olet suhteellisen samaa mieltä kanssani tästä tai muista teemoistani, suosittelen äänestämään minua.

Perustulolla poistamme absoluuttisen köyhyyden ja parannamme hyvinvointia

Sosiaaliturvajärjestelmämme keskeisimpiä ongelmia ovat sen pirstaleisuus, byrokraattisuus, ennakoimattomuus ja sen aiheuttamat kannustinloukut. Sosiaaliturva kaipaa merkittäviä uudistuksia. Keskeisintä näissä uudistuksissa olisi siirtyä ennakoitavaan, automaattiseen, universaaliin ja vastikkeettomaan perustuloon. Siis rahaan, joka maksetaan jokaiselle aikuiselle suomalaiselle kerran kuussa täysin riippumatta hänen muista tuloistaan, elämäntilanteestaan tai toiminnastaan.

Suomen kaltaisen rikkaan ja menestyvän valtion tulee taata kaikille kansalaisilleen riittävä minimitoimeentulo kaikissa olosuhteissa. Ihmisarvoisen elämän mahdollistavan perustoimeentulon tulisi olla ihmisoikeus¹. Parhaiten tämän ihmisoikeuden takaa perustulo. Perustulon tärkein tehtävä onkin absoluuttisen köyhyyden poistaminen Suomesta pysyvästi.

Viimekätisten minimitukien taso on Suomessa tällä hetkellä melko matala, mutta riittää kyllä ihmisarvoiseen elämään. Jos siis kykenee ja osaa hakea kaikkia niitä tukia kuten asumistukea ja toimeentulotukea, joihin on oikeutettu, ja saa ne ajallaan, ei Suomessa joudu absoluuttiseen köyhyyteen. Valitettavasti monet, esimerkiksi ihmiset, joilla on fyysisiä sairauksia, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia tai jotka ovat asunnottomia, eivät tosiasiallisesti kykene hakemaan tukia, joihin olisivat oikeutettuja. Tukia jää myös saamatta erilaisten byrokraattisten loukkujen, vaatimusten ja viivytysten vuoksi, läheisten painostuksesta tai yksinkertaisesti häpeilyn ja kursailun vuoksi. Siksi Suomessa on jonkin verran absoluuttista köyhyyttä, siis tilanteita, joissa rahat eivät riitä esimerkiksi asumiseen ja ruokaan. Automaattinen perustulo korjaisi tällaiset tilanteet.

Köyhyyden poistamisen ohella perustulolla olisi toki myös paljon muita positiivisia vaikutuksia. Perustulo poistaisi kannustinloukut työn vastaanottamiselta, ja siten mahdollistaisi keikkatöitä ja osa-aikatöitä sekä entistä laajempaa pienyrittäjyyttä. Kaiken palkkatyön vastaanottaminen olisi aina kannattavaa. Perustulo vahvistaisi neuvotteluasemia työtä vastaan otettaessa ja palkoista neuvoteltaessa. Riittävän perustulon myötä irtisanoutumis- ja irtisanomisehtoja voitaisiin helpottaa ja kynnystä palkata uusia työntekijöitä madaltaa. Tietyn työpaikan säilyttäminen ei olisi kenellekään välttämätön elinehto, eikä virherekrytointien riski toisaalta yrittäjälle niin kohtuuton. Työmarkkinoista saataisiin joustavampia.

Vielä mahdollisia työllisyysvaikutuksia tärkeämpää perustulossa olisi kuitenkin hyvinvoinnin lisääntyminen. Ennakoitava, joka kuukausi varmuudella tilille saapuva minimiturva ilman byrokratian kanssa taistelua tai nöyryyttävää tulojen ja menojen pikkutarkkaa seurantaa vähentäisi stressiä ja huolta selviytymisestä, mahdollistaisi pitkäjänteisempää suunnittelua ja parantaisi elämänhallintaa. Seurauksena olisi todennäköisesti sekä fyysisen että psyykkisen terveyden keskimääräistä kohentumista.

Perustulo voidaan toteuttaa eri tavoilla, mistä riippuu myös sen sopiva taso. Rajatussa mallissa perustulo korvaisi perusetuudet kuten peruspäivärahan, työmarkkinatuen ja opintotuen, mutta asumistuki ja toimeentulotuki voisivat jäädä suhteellisen samanlaisiksi kuin nykyään. Tällöin perustulo voisi olla 500–600 € / kk. Tämä kattaa jo aivan absoluuttisimmat perustarpeet. Ainakin pidemmällä aikavälillä olisi kuitenkin nähdäkseni järkevämpää toteuttaa kattavampi perustulo, joka korvaisi myös asumistuen ja jatkuvan, automaattisluonteisen toimeentulotuen. Tällaisen perustulon tason tulisi olla n. 800–950 € / kk. Erityistilanteisiin, akuutteihin elämänmuutoksiin ja kriiseihin ym. voitaisiin toki edelleen varata sosiaalityön tueksi varoja harkinnanvaraisiin, kertaluonteisiin tukiin.

Sosiaaliturvan menoja ei kannata (moni voisi sanoa ”voida”, mutta tietysti tässäkin on kyse poliittisista valinnoista) merkittävästi kasvattaa. Perustulo kannattaa siis toteuttaa kustannusneutraalisti tai lähes kustannusneutraalisti. Enemmän tienaavilta perustulon osuus luonnollisesti verotettaisiin pois. Perustuloa voisi lisärahoittaa myös pääomatulojen verotusta lievästi kiristämällä ja ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksen yhtenäistämisellä, sekä päästöjä verottamalla.

On kuitenkin syytä myös hyväksyä, että perustuloon melko kustannusneutraalisti siirryttäessä joidenkin sosiaaliturvaetuuksia saavien tulot saattavat sen myötä myös laskea. Ei ole järkevää yrittää pitää tiukasti kiinni siitä, etteivät ”kenenkään tulot laske”. Järjestelmän kokonaisuudistus ja minimitoimeentulon takaaminen aivan kaikille kaikissa olosuhteissa on tärkeämpää. Useimmissa kattavammissa perustulomalleissa on todennäköistä, että yksin asuvien saama tukimäärä laskisi ja yhdessä asuvien nousisi. Tämä ei nähdäkseni ole huono suunta. Minimitoimeentulon ei välttämättä tarvitsekaan kattaa jokaiselle omaa yksiötä kaupungin keskustassa. Ihmisarvoista ja hyvää asumista on myös asua yhdessä ja/tai syrjemmässä. Tuloja ja asumismenoja laskettaessa on toki huomioitava, että jos asumistuki ja automaattinen toimeentulotuki poistuisivat, asuntojen vuokrat todennäköisesti myös laskisivat.

Ilmaista rahaa kaikille, myös työn välttelijöille tai ”ideologisesti työttömille”? Kyllä. Kaikissa sosiaaliturvajärjestelmissä pieni vähemmistö saattaa jäädä elämään minimitoimeentulolla suhteellisen toimettomana. Niin varmasti myös perustulon tapauksessa. Se on kuitenkin hyväksyttävä hinta maksettavaksi siitä, että kenenkään ei tarvitse pelätä ajautumista absoluuttiseen köyhyyteen missään olosuhteissa. On lisäksi selvää, että useimmat ihmiset kuitenkin haluavat tehdä elämässään merkityksellisiä ja hyödyllisiä asioita ja useimmat myös haluavat minimitoimeentuloa parempia tuloja.

Jokainen ihminen on arvokas ja vauraassa yhteiskunnassa inhimillisen perustoimeentulon kattavaan minimiturvaan oikeutettu. Tämän ei pidä riippua siitä, tekeekö hän jotakin muiden mielestä ”hyödyllistä” vai ei. Siksi, ja kaikista muista yllä mainituista syistä, vastikkeeton perustulo nyt.


Olen Piraattipuolueen kansanedustajaehdokkaana Pirkanmaalla numerolla 163. Jos olet suhteellisen samaa mieltä kanssani tästä tai muista teemoistani, suosittelen äänestämään minua.



¹ Suomen perustuslaki huomioi tämän oikeuden, mutta valitettavasti asettaa sille tarpeettoman lisäehdon, 19 §: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon”. Perustuslakia tulisi tältä osin muuttaa. Myös heillä, jotka kykenisivät itse hankkimaan tarvittavan turvan, mutta eivät syystä tai toisesta niin tee, on oltava oikeus välttämättömään toimeentuloon.

Ilmastonmuutos kuriin hiiliverolla, ydinvoimalla ja haitallisten tukien poistolla

Ilmastonmuutoksen torjuminen on sekä maailman että Suomen tärkein lähiaikojen haaste. Suuria ja vaikeitakin päätöksiä ja muutoksia on tehtävä, ja niitä on tehtävä, vaikka ne haittaisivatkin talouden ja elintason kasvua lyhyellä aikavälillä.

Fossiilisista polttoaineista on luovuttava mahdollisimman nopeasti energian- ja lämmöntuotannossa. Tässä tarvitsemme lisää uusiutuvaa energiaa, energiankulutuksen vähentämistä ja energiatehokkuutta sekä lisää ydinvoimaa. Liikenteessä on siirryttävä nopeasti vähäpäästöisiin polttoaineisiin ja sähköautoihin. Lentoliikennettä on suitsittava. Erityisen suuripäästöisten elintarvikkeiden kuten nisäkästuotteiden kulutus on saatava laskemaan.

Pääosa näistä muutoksista lienee paras toteuttaa hintaohjailun kautta. Kattava päästöjen verottaminen, siis esimerkiksi riittävän korkea ja vuosittain kasvava hiilivero on tähän selkeä työkalu. Parasta olisi pystyä sopimaan tällaisesta verosta tai maksusta yhteisesti vähintään EU:n tasolla. Suomi ei kuitenkaan voi jäädä odottamaan muiden maiden aktivoitumista, vaan meidän on tehtävä radikaaleja toimia ensimmäisenä tai yksinkin.

Varsinaisen päästöjen verottamisen lisäksi on muitakin keinoja, joita voidaan ottaa käyttöön heti. Ensimmäinen on erilaisten ympäristölle selvästi haitallisten tukien poistaminen, esimerkiksi maataloustuet nisäkästeollisuudelle, tuet lento- ja risteilyliikenteelle, sekä epäsuorat ja kompensaatiotuet fossiilisille polttoaineille. Lentoliikenteen vähentämiseksi lentokerosiinin verottamisen ohella voitaisiin myös säätää erillinen lentovero, esimerkiksi 50 € / nousu / hlö.

Suomessa erityisen tärkeää on myös metsien ja etenkin soiden suojelu. Entistä paljon suurempia maa-alueita on suojeltava. Suunnitellut lisähakkuut tulee perua. Metsien hyötykäyttö on kokonaisuudessaan hieman monimutkaisempi kysymys – riippuen puun käyttötarkoituksesta ja metsän tilasta, hakkuut voivat myös lisätä metsien potentiaalia sitoa hiiltä.

Mahdollisia tulevaisuuden teknologisia ratkaisuja kuten uusien energiamuotojen kehitystä (fuusio, synteettiset polttoaineet) ja hiilidioksidin takaisinottoa tulee ehdottomasti myös edistää, ja tieteeseen ja tutkimukseen panostaa. Niiden varaan ei kuitenkaan voida laskea.

Veroja, veroja ja maksuja –mihin tämä päästöistä saatu raha sitten käytetään? Kun energian- ja lämmöntuotannon sekä liikenteen päästöjä verotetaan riittävän voimakkaasti, voidaan erillisiä auto- ja sähköveroja puolestaan laskea tai niistä luopua. Verotuksen fokuksen siirtyessä päästöihin ja haittoihin, voidaan myös ansiotulojen verotusta keventää ja/tai rahoittaa suurempaa perustuloa. Muodossa tai toisessa päästöistä kerätty raha jaetaan siis kansalaisille.

On jo liian myöhäistä täysin torjua ilmaston lämpenemistä ja sen aiheuttamia haittoja. Nopeilla ja radikaaleilla toimilla voimme kuitenkin yhä rajata ilmaston lämpenemisen 1,5-2 asteeseen, mikä lieventää sen negatiivisia vaikutuksia hyvin merkittävästi. Tämä meidän on tehtävä, ja Suomessa meidän on tehtävä vähintään oma osamme, riippumatta siitä, mitä muualla tapahtuu.

Ilmastonmuutos ei valitettavasti ole ainoa ihmiskuntaa uhkaava ympäristökatastrofi. Monet tässä mainituista tarpeellisista muutoksista auttavat ympäristöä myös muilta osin, mutta muutakin tarvitaan, mm. kierrätyksen tehostamista ja parempaa kiertotaloutta, mikromuovien säätelyä, väestönkasvun hillitsemistä globaalisti sekä monilta osin tiukempaa ympäristölainsäädäntöä.

Samuli Kangaslampi (Piraattipuolue – Pirkanmaa), ehdolla eduskuntaan numerolla 163.

Vaalikärjet

Olen Samuli Kangaslampi, psykologi ja tutkija Tampereelta. Olen Piraattipuolueen kansanedustajaehdokkaana Pirkanmaalla numerolla 163. Tässä viisi vaalikärkeäni – asioita, joita erityisesti tahtoisin kansanedustajana edistää.

  1. Ympäristö ensin. Ilmastonmuutoksen torjuminen on aikamme keskeisin haaste. Suomessa meidän tulee vastata tähän haasteeseen nopeasti ja voimakkaasti, muun muassa säätämällä korkea hiilivero, uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa lisäämällä sekä poistamalla ympäristölle haitallisia tukia esimerkiksi nisäkästeollisuudelta sekä lento- ja risteilyliikenteeltä.
  2. Hyvinvointia perustulolla. Sosiaaliturvajärjestelmämme kaipaa remonttia, jonka ytimessä tulee olla perustulo. Ennustettava, automaattinen, vastikkeeton perustulo ilman tarveharkintaa poistaa absoluuttisen köyhyyden Suomesta pysyvästi. Samalla se mm. mahdollistaa paremmin keikka- ja osa-aikatöitä sekä yrittäjyyttä ja muuta riskinottoa ja parantaa ihmisten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.
  3. Ihmisoikeudet, yksilönvapaudet ja yksityisyys turvattava. Kohtalaisen hyvinä aikoina on erityisen tärkeää vahvistaa ja taata jokaisen yksilön oikeuksia ja vapauksia. Sananvapautta on edistettävä, esimerkiksi uskonrauhanrikkomislaki kumottava. Avoimuutta on lisättävä päätöksenteossa ja siinä, millaisia tietoja ihmisistä kerätään. Uusien lakien yksityisyysvaikutuksia on tarkasteltava systemaattisesti. Seuranta- ja valvontakoneistojen laajeneminen on estettävä. Poliisille ei tule antaa pääsyä passien biotunnisterekistereihin, eikä vastaavia rekistereitä tule laajentaa. Oikeus anonyymiin keskusteluun ja viestintään on taattava. Sukupuoli on yksityisasia, eikä siihen tarvitse lainsäädännössä viitata – juridisen sukupuolen käsite voidaan poistaa.
  4. Algoritminen käyttäytymisenmuokkaus kuriin. Sosiaalisen median jättiyritysten algoritminen käyttäytymisenmuokkaus on pilaamassa paitsi internetin, myös poliittisen keskustelun ja sosiaalisen kanssakäymisen sen ulkopuolella. Ihmisten mielipiteitä, näkemyksiä ja haluja muokataan jättiyritysten ja mainostajien tavoitteiden mukaan heidän tietämättään ja ymmärtämättään. Tähän on puututtava, myös lainsäädännön keinoin.
  5. Perusteettomat kiellot ja rajoitukset kumottava. Pätevä peruste kieltää jokin toiminta tai asia on lähtökohtaisesti vain sen aiheuttama merkittävä haitta tai vaara muille ihmisille tai ympäristölle. Jos tällaista haittaa tai vaaraa ei ole, toiminta on sallittava. Nimilaki, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä huumausainelaki ovat esimerkkejä paljon perusteettomia kieltoja ja rajoituksia sisältävistä laeista. Lainsäädäntöä on yksinkertaistettava ja virtaviivaistettava kautta linjan ja samalla perusteettomia kieltoja systemaattisesti kumottava. Esimerkiksi: Kannabis on laillistettava, ja vähintäänkin huumausaineiden käytön rangaistavuus kumottava. Kaikenlaiset nimet on sallittava aikuisille.

Psykedeelinen renessanssi orastaa tieteessä – miksi?

Tämä yleisluontoinen katsaus on kirjoitettu pyynnöstä Cortext-lehteen ja julkaistu sen numerossa 2/2017

 

Psykedeelinen renessanssi orastaa tieteessä

Samuli Kangaslampi 

”Taikasienistä ihmelääke masennuksen hoitoon?”1, ”LSD palauttaa aivot samanlaiseen tilaan kuin vauvana”2, ”Hannu söi huumesieniä parantumattoman syövän aiheuttamaan shokkiin”3 – Psykedeelit ovat viime aikoina näkyneet suomalaisessakin mediassa. Aiheeseen liittyvän asenne- ja mediailmapiirin muutoksen ohella taustalla vaikuttaa myös psykedeelien nouseminen uudelleen vakavasti otettavan tieteellisen tutkimuksen kohteiksi, sekä perustutkimuksessa että mahdollisten kliinisten sovellusten osalta. Miten tiede näkee psykedeelit, ja mistä syistä niitä tutkitaan?

Continue Reading…

Exporting data from SPSS to Mplus – a simple step-by-step guide

Exporting data from SPSS (23) to Mplus (7.3) – a simple step-by-step guide

Exporting data from SPSS to Mplus is theoretically a simple process, but can still be a little more complicated than it should be. Various instructions exist all over the Web, but many of them forgo a couple of details that may not be obvious to novices. Here’s my reasonably fool-proof step-by-step guide.

Continue Reading…

“Dear Dr. S …” – Invitations from predatory publishers

An interesting side effect of having published an article in a widely indexed open access journal has been the influx of invitations to publish articles/reviews/comments/anything at all or to review research articles in a variety of journals with names ranging from Medical Sciences to the Austin Journal of Psychiatry and Behavioural Sciences. In a similar vein, I have been invited to appear as a distinguised speaker at, e.g., the annual 4th International Conference and Exhibition on Immunology and the International Conference on Brain Disorders and Therapeutics.

Publishing a single study protocol has clearly made me a veritable superstar of science, as my contribution is urgently needed at all sorts of events and publications barely even related to my field of study. How flattering! What’s more, these invitations have addressed me variously as “Doctor Kangaslampi”, “Dr. Samuli Kangaslampi” and even “Dr S.”, though my PhD is still a few years off. An understandable confusion looking at my long list of publications and academic work over many years!

These invitations are, of course, part of an unfortunate trend of elaborate scams circulating in the academia.

Continue Reading…

Worksheet for examining mediator effects

Mediating/intervening variable effects can be examined and demonstrated in a variety of ways in psychological research. One approach is the so-called difference in coefficients method, where the significance of the difference between the direct path from X to Y with no mediated path via M and the direct path from X to Y when a mediated path (X->M->Y) exists is tested. The attached simple Excel worksheet provides an easy way to do this using the Freedman-Schatzkin approach to estimating the standard error of the difference. The sources used are detailed in the worksheet.

As mentioned, there are many other ways to examine mediator effects, so only use this if you know what you’re doing. This method appears to be superior to, e.g., the old Baron & Kenny steps approach, but personally, I’d recommend boostrapping for most uses.

Difference in coefficients t-test for mediating variable effect

Summary and Comments – A Dose of Ruthlessness: Interpersonal Moral Judgment Is Hardened by the Anti-Anxiety Drug Lorazepam

A Dose of Ruthlessness: Interpersonal Moral Judgment Is Hardened by the Anti-Anxiety Drug Lorazepam

by Perkins, A., Leonard, A., Weaver, K., Dalton, J., Mehta, M., Kumari, V., Williams, S. & Ettinger, U. (2013).

(Journal of Experimental Psychology: General, 142(3), 612-620. DOI: 10.1037/a0030256)

Background

As unfashionable as it may be in many circles, I am a believer in free will. I have to be, for working as a psychologist or conducting psychological research to make any sense to me, personally. At the same time, I am keenly aware of how great an impact internal and external circumstances have on our decision-making capabilities and choices. As such, the effects of emotional states and responses on moral decisions are a fascinating topic, and that’s why I chose to present this article on a rather simple study on the effects of the anxiolytic drug lorazepam on ruthlessness in moral decisions. Continue Reading…

Summary and Comments – Does Narrative Exposure Therapy Reduce PTSD in Survivors of Mass Violence?

Does Narrative Exposure Therapy Reduce PTSD in Survivors of Mass Violence?

by McPherson, J. (2012).

(Research on Social Work Practice, 22(1), 29-42. DOI: 10.1177/1049731511414147)

Background

As a comeback to my series of summaries of interesting scientific research articles in psychology, I’ll start with something directly relevant to my current work as a PhD Candidate researcher.

After a particularly frightening, dangerous or otherwise intensely stressful experience, stress reactions can be considered normal. However, if such symptoms persist for several months, we may speak of persistent posttraumatic stress symptoms and, in cases where they reach a certain clinically significant level, of Post-Traumatic Stress Disorder (PTSD). Typically, PTSD symptoms consist of involuntarily re-experiencing the traumatic event in some way (flashback phenomena, intrusive thoughts and memories), avoiding places, people and things that are reminders of the trauma or act as triggers for re-experiencing, and hyper-arousal (problems concentrating, sleeping, over-vigilance, feelings of danger).

The standard treatments for PTSD and related symptoms include trauma-focused and other forms of cognitive behavioral therapy. However, clinicians and researchers have found that these standard treatments often do not work so well with individuals who have repeatedly experienced many traumatic incidents, especially in contexts such as war and armed conflict. With this in mind, new forms of therapy appropriate for such sequentially traumatized individuals are needed.

One such relatively new form of therapy is Narrative Exposure Therapy (NET), developed by M. Schauer, F. Neuner and T. Elbert, drawing on emotional processing theory, trauma-focused CBT and testimonial therapy. It is a program of on average eight sessions, where emotional processing and thus healing is thought to occur through detailed narration of the traumatic events leading to habituation to their distressing effects, as well as through the reconstruction of a coherent narrative of the events and their place in the individual’s autobiographical memories. The entire life story of the patient, including her/his most negative and traumatic as well as positive experiences, is narrated and written down in detail during the therapy.

The article summarized here is a review by J. McPherson of the evidence “so far” (until 2011 or so, that is) on the effectiveness of Narrative Exposure Therapy to reduce PTSD symptoms, mainly in survivors of different forms of mass violence.

Continue Reading…