Several companies and research groups continue to investigate the potential effectiveness of psilocybin, a classic serotonin 2A receptor agonist psychedelic, or psilocybin-assisted (psycho)therapy for several psychiatric indications, chief among them depression.
Results of the largest RCT on psilocybin-assisted treatment of treatment-resistant depression to date, with 233 patients, are now out in the New England Journal of Medicine. The main results from this private phase 2b study have previously been presented in press releases, however.
In the final published results by Goodwin et al. (2022), one session of 25 mg of psilocybin, combined with psychological support during the dosing session and a few preparatory and integrative therapeutic sessions reduced depressive symptoms more than smaller doses (10 mg, 1 mg). Compared to previous research and expectations, however, the results may still be considered modest, maybe even disappointing. In the treatment group, 37% of patients had a significant response and 29% were in remission three weeks after treatment, compared with 19/18% and 8/8% of patients in the 10/1 mg groups. At 12 weeks, a sustained response was seen in 20% of patients in the treatment group.
So, the results are positive, and the company is going ahead with phase 3 trials. But they are not amazing or that impressive if we consider, e.g., the fact that a meta-analysis found cognitive-behavioral therapy of treatment-resistant depression to lead to 42% response and 26% remission at end of treatment and 55 % response and 37 % remission at 6 months (https://doi.org/10.1016/j.psychres.2018.07.020). These treatments are of course not directly comparable, although they are of similar length in treatment hours (8 h psilocybin session + preparation and integration vs. 8-16 sessions of CBT).
Are these somewhat unimpressive results due to just having one psilocybin session or other (cost-saving) measures the for-profit company has introduced in this trial? What role do failure to blind, expectancy and disappointment (nocebo) effects play? Or is this really an indication that the effects of psilocybin treatment on (treatment-resistant) depression are, though real, relatively modest? Answering these questions will require (yes, I’ll say it) more research.
Useat yksityiset yritykset ja tutkimusryhmät jatkavat psilosybiinin, klassisen serotoniini-2A-reseptorin agonismin kautta toimivan psykedeelin, tai psilosybiiniavusteisen (psyko)terapian vaikuttavuuden tutkimista useisiin mielenterveyden häiriöihin, erityisesti masennukseen.
Toistaiseksi suurimman, 233 potilasta kattaneen kliinisen tutkimuksen tulokset hoitoresistentin masennuksen psilosybiiniavusteisesta hoidosta on juuri julkaistu New England Journal of Medicinessä. Pääosa näistä yksityisen lääkeyrityksen 2b-tutkimusvaiheen tuloksista on jo aiemmin jaettu lehdistötiedotteella.
Lopullisen Goodwinin ja kumppaneiden (2022) julkaisun tuloksissa kerran annettu 25 mg psilosybiiniä yhdistettynä psykologiseen tukeen hoitosession aikana sekä muutamiin valmisteleviin ja purkaviin terapiasessioihin vähensi masennusoireita merkittävästi enemmän kuin pienemmät annokset (10 mg, 1 mg). Tuloksia voidaan kuitenkin pitää aiempiin tutkimuksiin ja ehkä odotuksiinkin verrattuna hieman vaatimattomina, ehkä lievänä pettymyksenäkin. Hoitoryhmässä 37 % potilaista koki merkittävää vastetta masennusoireisiin ja 29 % oli masennusvapaita/remissiossa kolmen viikon kohdalla, verrattuna 19/18 ja 8/8 prosenttiin muissa ryhmissä. 12 viikon seurantaan pysynyt vaste nähtiin 20 prosentilla hoitoryhmän potilaista.
Tulokset ovat siis positiivisia, ja yhtiö jatkaa niiden pohjalta viimeisen, kolmannen vaiheen tutkimuksiin. Mutta ne eivät ole mullistavia tai erityisen vaikuttavia, jos niitä verrataan esimerkiksi siihen, että meta-analyysin mukaan hoitoresistentin masennuksen CBT-pohjaisella psykoterapialla saavutetaan 42 % vaste ja 26 % remissio hoidon päättyessä ja 55 % vaste ja 37 % remissio 6 kuukauden seurannassa (https://doi.org/10.1016/j.psychres.2018.07.020). Hoitomuodot eivät toki ole täysin vertailukelpoisia, mutta ovat pituudeltaan samaa luokkaa tapaamistunneilla mitattuna (8 h psilosybiinisessio + valmistelevat ja purkavat terapiasessiot vs. 8-16 CBT-tapaamista).
Johtuvatko odotettua vaatimattomammat tulokset esimerkiksi siitä, että psilosybiinisessioita oli vain yksi tai muista säästöä tavoittelevista ratkaisuista? Mikä rooli sokkoutuksen epäonnistumisella sekä odotus- ja pettymysvaikutuksilla on näissä(kin) tuloksissa? Vai heijastavatko nämä tulokset sitä, että psilosybiinihoidon vaikutus on (hoitoresistentissä) masennuksessa kuitenkin vain kohtalainen? Mm. näihin kysymyksiin vastaaminen vaatii (kyllä, sanon taas näin) lisää tutkimusta.